Viha alkoi nousta perjantaina, kun kuuntelin Körden juttuja puhelimessa. Hän suhtautui melko välinpitämättömästi kyselyihini joulusta. Körde sanoi, ettei voi mitenkään suunnitella sinne asti eikä tiedä, onko edes Suomessa. Hän saattaa lähteä aikuisten tyttöjensä ja heidän äitinsä kanssa pohjoiseen tai tehdä jotain muuta.

Etkö aio mennä sukulaistesi luo? Körde kysyi. Vastasin kuten muutaman kerran jo aiemminkin, että joulu on sen verran raskasta aikaa, että olen mieluiten yksin, mutta nyt haluaisin olla hänen kanssaan.

Joulu jäi roikkumaan ilmaan.

Puhelun aikana sain karvaan muistutuksen siitä, että edes Körden tytöt eivät tiedä minusta mitään. Kukaan ei oikeastaan tiedä.

Körden paras ystävä on nähnyt videopuhelussa kaksi kertaa paljaat rintani (en antanut lupaa näyttää), ja toisessa videopuhelussa olen moikannut Körden veljeä vaatteet päällä.

He tietävät, että seksiä on paljon.

Olen siinä mielessä olemassa.

Jollain tapaa silmäni aukesivat ja tajusin myös, että Körde asuu edelleen eksänsä kanssa. Vuosi on kulunut eikä Körde ole tehnyt asian eteen ilmeisesti mitään.

Körde siis rakastaa minua, asuu eksänsä kanssa, on kuukausitolkulla kiinni töissä ilman vapaapäiviä, pitää minut salaisuutena, ei lähde minun kanssani ulkomaille, ennen kuin hän on saanut asiansa järjestettyä. Mutta ei kai siinä.

Se mies rakastaa minua.

Sunnuntaina laitoin miehelle viestiä ja kerroin, että aion lopettaa työt parin viikon sisällä. Häneltä tuli vastauksena tuo alussa oleva viesti.

Kysyin, mitä hän tarkoittaa. Ei halunnut kertoa. Kun puhuimme puhelimessa ja kysyin asiasta, tuli saman tien punaista luuria korvaan. Puhuimme toisen kerran puhelimessa ja kysyin asiasta. Taas punaista luuria korvaan. Ja viestillä kevyttä uhkailua erolla ja jonkun randomin hakkaamisella.

Anna nyt olla.

Joka kerta, kun minä jätän jonkin asian roikkumaan tai en suostu kertomaan kaikkea, tulee estoa saman tien. Mutta minua koskevat eri säännöt.

Körde palasi tänä aamuna Suomeen. En ole kuullut hänestä eilisen jälkeen. Annoin hänelle vähän palautetta siitä, miten hän on kohdellut minua. Hän vastasi pelkällä hiljaisuudella.

Olen tässä pari päivää vuorotellen itkenyt ja raivonnut. Minusta on kohtuutonta, että mies ilmoittaa, että on jotain kerrottavaa, mutta ei suostu avaamaan asiaa yhtään.

Mitään hyvää se ei ole, koska hyvät uutiset Körde olisi jo kertonut.

Epäilen suuresti, että nyt on jotain rikoskuvioita meneillään tai sitten asia liittyy hänen asuinkumppaniinsa tai muihin naisiin.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Körde pitää muutaman päivän radiohiljaisuutta ja palaa linjoille niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Mutta voin kertoa, että minä en palaa.

Mies tietää, että teen parhaillaan isoja päätöksiä työni ja toimeentuloni suhteen. Olen hyppäämässä tyhjän päälle, koska haluan pelastaa mielenterveyteni ja tämän hienon parisuhteeni. Toivon, että töiden lopettaminen keventäisi meidän välejämme eikä aina tarvitsisi riidellä ja kestää kiukuttelua.

Toki lopetan ensisijaisesti itseni takia, mutta hieman kyseenalaistan omaa arviointikykyäni tällä hetkellä kaikessa.

Olen niin vihainen, että voisin hakata jonkun. En tajua, miten ihminen voi olla noin kylmä ja jättää minut murehtimaan yksin.

Sisko sanoi, että Körde kiusaa minua tahallaan. Ja että kun sinulla ei mielenterveys käy ihan täysillä, niin etkö oikeasti voi nyt pelastaa itsesi, ennen kuin käy huonosti.

Jos uskoisin rukoiltavaan Jumalaan, rukoilisin nyt voimia lähteä pois tästä suhteesta. Ehkä maailmankaikkeus silti kuulee ja järjestää jonkin onnellisen käänteen.