Eilen oli mun vika (toivottavasti) sostyön tentti. Toivottavasti siis saan siitä ainakin sen kakkosen, ettei tartte uusia. Noi menetelmäopinnot ei oo mitenkään mun vahvin alue. Vaikkakin se on kyllä kiinnostava alue. Nyt, kun teen kandintyötäni, ni ymmärrän monta asiaa, jotka aikaisemmin ovat olleet päässäni vain sellaisena hauki on kala-tyyppisenä osaamisena.
Tentissä kysyttiin kyllä vähän sellasta ei niin keskeisintä asiaa laadullisesta tutkimuksesta. Kaipa niiltä tentaattoreilta loppuu kyssärit kesken, ku joutuu monta vuotta kyselemään samasta kirjasta.
Mä olen tänä vuonna opiskellut oikein ahkerasti noita metodeja. Syksyllä oli tutkimusmenetelmäopintojen luennot ja kandityön tekemistä. Kandissa meidän seminaarin vetäjä piti sellaisa erinomaisia lyhyitä täsmäluentoja, jotka avas asiaa erittäin hyvin. Kun itse kirjoittaa tutkielmaa ja tulee vastaan ongelma ja sitten mulle näytetään, että katsopa tänne ja tuonne ja tämä tarkoitaa tätä ja tässä kohtaa joudut valitsemaan... johan alkaa aueta meikäläisellekin.
Nyt sitte koko tän kevään olen istunut paitsi kandisemmassa, myös empiirisen tutkimuksen perusteiden luennoilla. Lisäksi olen hallintotieteen puolella tutkimusprosessin hallinta- luennoilla ja ensi kuun alussa menen sen kirja tenttiin. Ja eilen oli se meidän oma tutkimusmenetelmäopintojen kirjatentti.
Niin että enempää ei vois oikein tätä asiaa kerralla opiskella. Toivottavasti jää jotain huiviinkin, ettei vaan valu putkia pitkin läpi.
Juttelin eilen M:n kanssa ja harmiteltiin ettei kumpikaan ollut ymmärtänyt tutkimuspäiväkirjan todellista merkitystä sillon, ku aloitettiin kandiseminaaria. Nyt mä tajua, mitä tarkoittaa se, että tutkimuspäiväkirjasta näkee kuinka oma ajattelu on kehkeytynyt ja kuinka on päätynyt siihen missä on nyt ajatuksiensa ja ideoidensa kanssa. Tuollanenkin asia tuntui ihan absurdilta ja niin kaukaiselta kuin vain voi. Että kuinka niin ajattelu kehittyy... eikös homma ole jo valmis kun on päättänyt aiheen? Senkun vaan kirjoittamaan.. Nyt ymmärrän, että se ei mene niin. Tämä on omanlaisensa prosessi. Mä en ole koskaan aikaisemmin elämässäni tehnyt mitään tällaista. Mä joudun oppimaan ihan uuden tavan työskennellä ja funtsia. Onko se se akateeminen, tieteellinen tapa?
No joka tapauksessa kandi etenee hyvää vauhtia. Nyt alan kirjoittaa metodilukua uudestaan. Se tuntuu mielenkiintoiselta. Toivottavasti lopuistakin hauki on kala -tiedoista sukeutuu oikeaa käyttötietoa.
Mutta nyt mun on pakko alkaa litteroimaan. Yhdestä haastattelusta on vielä puolet litteroimatta, sitten pääsen analysoimaan aineistoa. Eikä kuulosta hienolta? Ja kiinnostavalta. Mä ainakin olen tosi innostunut. Niin innostunut, että olen alkanut jo suunnitella gradua. Ja nyt alan pitää sitä gradupäiväkirjaa jo heti alussa tai oikeastaan jo nyt, ennen ku mitään varsinaista on edes tehty. Kai tää suunnittelu- ja pohtimisvaihekin on hyvä dokumentoida.
Mutta nyt iloiseen litterointiin!
Tentissä kysyttiin kyllä vähän sellasta ei niin keskeisintä asiaa laadullisesta tutkimuksesta. Kaipa niiltä tentaattoreilta loppuu kyssärit kesken, ku joutuu monta vuotta kyselemään samasta kirjasta.
Mä olen tänä vuonna opiskellut oikein ahkerasti noita metodeja. Syksyllä oli tutkimusmenetelmäopintojen luennot ja kandityön tekemistä. Kandissa meidän seminaarin vetäjä piti sellaisa erinomaisia lyhyitä täsmäluentoja, jotka avas asiaa erittäin hyvin. Kun itse kirjoittaa tutkielmaa ja tulee vastaan ongelma ja sitten mulle näytetään, että katsopa tänne ja tuonne ja tämä tarkoitaa tätä ja tässä kohtaa joudut valitsemaan... johan alkaa aueta meikäläisellekin.
Nyt sitte koko tän kevään olen istunut paitsi kandisemmassa, myös empiirisen tutkimuksen perusteiden luennoilla. Lisäksi olen hallintotieteen puolella tutkimusprosessin hallinta- luennoilla ja ensi kuun alussa menen sen kirja tenttiin. Ja eilen oli se meidän oma tutkimusmenetelmäopintojen kirjatentti.
Niin että enempää ei vois oikein tätä asiaa kerralla opiskella. Toivottavasti jää jotain huiviinkin, ettei vaan valu putkia pitkin läpi.
Juttelin eilen M:n kanssa ja harmiteltiin ettei kumpikaan ollut ymmärtänyt tutkimuspäiväkirjan todellista merkitystä sillon, ku aloitettiin kandiseminaaria. Nyt mä tajua, mitä tarkoittaa se, että tutkimuspäiväkirjasta näkee kuinka oma ajattelu on kehkeytynyt ja kuinka on päätynyt siihen missä on nyt ajatuksiensa ja ideoidensa kanssa. Tuollanenkin asia tuntui ihan absurdilta ja niin kaukaiselta kuin vain voi. Että kuinka niin ajattelu kehittyy... eikös homma ole jo valmis kun on päättänyt aiheen? Senkun vaan kirjoittamaan.. Nyt ymmärrän, että se ei mene niin. Tämä on omanlaisensa prosessi. Mä en ole koskaan aikaisemmin elämässäni tehnyt mitään tällaista. Mä joudun oppimaan ihan uuden tavan työskennellä ja funtsia. Onko se se akateeminen, tieteellinen tapa?
No joka tapauksessa kandi etenee hyvää vauhtia. Nyt alan kirjoittaa metodilukua uudestaan. Se tuntuu mielenkiintoiselta. Toivottavasti lopuistakin hauki on kala -tiedoista sukeutuu oikeaa käyttötietoa.
Mutta nyt mun on pakko alkaa litteroimaan. Yhdestä haastattelusta on vielä puolet litteroimatta, sitten pääsen analysoimaan aineistoa. Eikä kuulosta hienolta? Ja kiinnostavalta. Mä ainakin olen tosi innostunut. Niin innostunut, että olen alkanut jo suunnitella gradua. Ja nyt alan pitää sitä gradupäiväkirjaa jo heti alussa tai oikeastaan jo nyt, ennen ku mitään varsinaista on edes tehty. Kai tää suunnittelu- ja pohtimisvaihekin on hyvä dokumentoida.
Mutta nyt iloiseen litterointiin!
Kommentit