Kävin isieni mailla Uukuniemllä. Siellä oli meidän isän puoleisen suvun sukujuhlat, joihin osallistui noin 1300 sukulaista. En ole koskaan aikaisemmin ollut sukujuhlissa. Se oli kyllä mukava kokemus. Tapasin siellä isäni serkun joka kertoi hauskoja juttuja, muun muassa sen, että hänet on kastettu samalla kastevedellä kuin mun isä. Ja paljon muuta.
No, tällainenhan ei tietenkään kiinnosta ketään muuta paitsi sukulaisia. Siksi en kerrokaan enempää siitä. Mutta sen voi kertoa kaikille, että Pohjois-Karjala on mielettömän kaunista, kumpuilevaa ja jollain lailla jyhkeästi itsetietoista ja surumielistä seutua. Päivänkakkaroita kasvoi niin kuin lapsuuden maisemassa ja kuuset olivat todella isoja. Vaikka kuinka kornilta kuulostaisi, niin on sanottava, että mä tunsin kuuluvani sinne.
Ja sitten opiskelu-uutisia.
Ekan kesätentin tuloksia ei ole vielä tullut. Ne saattaakin viipyä vaikka elokuulle. Parin viikon päästä on toinen kesätentti ja mun tekis kauheesti mieli lusmuta ja jättää se väliin. Mutta koska olen merkinnyt sen kalenteriin ja ilmoittautunut siihen, mun on mentävä. Jostain syystä mulle on opiskelun aikana kehittynyt sellainen outo toimintatapa, että kun jotain (esim. tentti) on merkitty kalenteriin, täytyy edetä sen mukaan. Eli kun olen tehnyt suunnitelman, se pitää toteuttaa. Siinä ei saa alkaa lepsuilemaan, vaan on mentävä kuin juna. Onko se sitten hyvä vai huono juttu - en tiedä, mutta ainakin asiat tapahtuvat. Viisaampi päättelisi tästä, että näin sen pitääkin olla, homma on hanskassa ja etenee.
Luen (ennen kuin alan täysillä paahtaa tohon seuraavaan tenttiin) Lee Iacoccan omaelämäkertaa. Iacocca on amerikkalaisen autoteollisuuden The Man. Iacoccaan viitattiin viime tenttiin lukemissani johtajuuskirjoissa ja siksi päätin tutustua herraan lähemmin kirjallisuuden kautta.
Lee Iacoccalla on selkeitä näkemyksiä johtamisesta. Hän sanoo, että johtaminen on motivointia ja motivointi tapahtuu kommunikoimalla. Yksi johtajan tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky kommunikoida kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja kommunikointiin kuuluu tärkenä osana kuunteleminen. Iacocca oli myös rohkea päätöksissään ja uskalsi tehdä sellaista, mitä ei aikaisemmin Jenkkilässä oltu tehty. Suosittelen kirjaa (Iacocca: An autobiography) kaikille johtamisesta kiinnostuneille ja myös niille, jotka pitävät tarinoista, joissa hyvä voittaa lopussa. Mä en ole Iacoccan kanssa samaa mieltä kaikista asioista, mutta monsta kyllä olen.
Niin että muutama sivu vielä tota kirjaa ja sitten käyn tenttikirjojen kimppuun. Laatujohtaminen odottaa jo tossa vieressä pöydällä.
Tän kummempaa ei tällä kertaa. Palaan taas astialle.
No, tällainenhan ei tietenkään kiinnosta ketään muuta paitsi sukulaisia. Siksi en kerrokaan enempää siitä. Mutta sen voi kertoa kaikille, että Pohjois-Karjala on mielettömän kaunista, kumpuilevaa ja jollain lailla jyhkeästi itsetietoista ja surumielistä seutua. Päivänkakkaroita kasvoi niin kuin lapsuuden maisemassa ja kuuset olivat todella isoja. Vaikka kuinka kornilta kuulostaisi, niin on sanottava, että mä tunsin kuuluvani sinne.
Ja sitten opiskelu-uutisia.
Ekan kesätentin tuloksia ei ole vielä tullut. Ne saattaakin viipyä vaikka elokuulle. Parin viikon päästä on toinen kesätentti ja mun tekis kauheesti mieli lusmuta ja jättää se väliin. Mutta koska olen merkinnyt sen kalenteriin ja ilmoittautunut siihen, mun on mentävä. Jostain syystä mulle on opiskelun aikana kehittynyt sellainen outo toimintatapa, että kun jotain (esim. tentti) on merkitty kalenteriin, täytyy edetä sen mukaan. Eli kun olen tehnyt suunnitelman, se pitää toteuttaa. Siinä ei saa alkaa lepsuilemaan, vaan on mentävä kuin juna. Onko se sitten hyvä vai huono juttu - en tiedä, mutta ainakin asiat tapahtuvat. Viisaampi päättelisi tästä, että näin sen pitääkin olla, homma on hanskassa ja etenee.
Luen (ennen kuin alan täysillä paahtaa tohon seuraavaan tenttiin) Lee Iacoccan omaelämäkertaa. Iacocca on amerikkalaisen autoteollisuuden The Man. Iacoccaan viitattiin viime tenttiin lukemissani johtajuuskirjoissa ja siksi päätin tutustua herraan lähemmin kirjallisuuden kautta.
Lee Iacoccalla on selkeitä näkemyksiä johtamisesta. Hän sanoo, että johtaminen on motivointia ja motivointi tapahtuu kommunikoimalla. Yksi johtajan tärkeimmistä ominaisuuksista on kyky kommunikoida kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ja kommunikointiin kuuluu tärkenä osana kuunteleminen. Iacocca oli myös rohkea päätöksissään ja uskalsi tehdä sellaista, mitä ei aikaisemmin Jenkkilässä oltu tehty. Suosittelen kirjaa (Iacocca: An autobiography) kaikille johtamisesta kiinnostuneille ja myös niille, jotka pitävät tarinoista, joissa hyvä voittaa lopussa. Mä en ole Iacoccan kanssa samaa mieltä kaikista asioista, mutta monsta kyllä olen.
Niin että muutama sivu vielä tota kirjaa ja sitten käyn tenttikirjojen kimppuun. Laatujohtaminen odottaa jo tossa vieressä pöydällä.
Tän kummempaa ei tällä kertaa. Palaan taas astialle.
Kommentit