Viime keskiviikkona oli eka graduseminaari. Esittelin aiheeni lyhyesti, kuten pyydettiin. Kun kerroin, että haluaisin tutkia koulutuksen vaikutusta sosiaalijohtamiseen, proffa katsoi mua ja sanoi, että HÄH? Kaikille muille se sanoi, että loistava aihe, hyvä tutkimuskohde, tuosta tarvitaan tietoa... ja mulle HÄH.

No, en hätäänny, vaikka sanottava on, että kyllä olen koko loppuviikon miettinyt tutkimusta ja aihetta. Kaikki lähelleni joutuneet ovat joutuneet kuuntelemaan jorinaani - jota pidän ihan ääneen - siitä, että mikä se mun aihe nyt sitten oikein lopulta ja todellisuudessa on. Ja onkp toi profan reaktio oikea tohon mun ajatukseen. Mitä enemmän mietin, sitä enemmän olen sitä mieltä, että kyllä se on oikea reaktio.
Olen jutellut erään toisenkin proffan, V:n, kanssa ja hän ymmärsi erittäin hyvin mun pointin. V sanoi, että kyllä mun omakin proffa sen ymmärtää, mutta se haluaa vain laittaa  mut ajattelemaan.

Ja sitä mä todella olen tehnyt, koko viikon. Miettinyt, pohtinyt, tuuminut ja fundeerannut. Olen soitellut sinne tänne, sukulaisille, Kuntaliittoon, poliitikolle ja ties minne muualle. Olen kiusannut kavereita kysymyksilläni ja yksinpuheluillani. Ihan tuntemattomat olen toistaiseksi jättänyt rauhaan, mutta rajan ylittäminen oli viime yönä tosi lähellä: kaksi humalaista äijää soittivat puoli kolmen aikaan yöllä meidän summeria (asun kaupungin keskustassa) toiveena päästä rappuun lämmittelemaan. Katsoin ikkunasta, notta kuka se siellä nappia painaa ja kun näin ukot, meinasin alkaa jauhaa niillekin gradustani. Olisi varmasti vika kerta, kun yrittävät meidän tönöön lämmittelemään! Randomin graduahdistus.

Ei tässä auta kuin rauhallisesti funtsata ja sitten toimia. Kuten sanoin, mulla ei ole paniikkia ja olen ihan valmis vaihtamaan näkökulmaa ja aihettakin, kunhan se kuitenkin liittyy johtamiseen. Mulla on ensimmäinen esitys marraskuun 13. ja siihen mennessä mä yritän tehdä ihan tutkimussuunnitelman. En tiedä, onnistuuko se, mutta se on kuitenkin tavoite. Siihen riittäisi ihan sellainen ideapaperi, mutta mä haluaisin tehdä jo sen tutkimussuunnitelman. Infoan teitä edistymisestäni.

Nyt mun on taas hakeuduttava kirjojen pariin. Luen, selailen ja silmäilen kaikenlaista, joka vähänkin liittyy tähän sosiaalityön johtamiseen. Se on kyllä kivaa.