Iso G edistyy pienin, mutta varmoin askelin. Paljon pitää tehdä ja yhtäkkiä tänään  graduseminaarissa tuli sellainen häviähdys aivoihin, että kääk, entä jos aika siihen huhtikuun loppuun onkin liian lyhyt! Lyhyt siksi, että niin paljon on saatava aikaan; pitää lukea ja kirjoittaa, muotoilla, analysoida ja tehdä johtopäätöksiä.
Mutta kyllä mä kerkiän. Ihan tässä kohta alan kirjoittelemaan retoriikasta ranskalaisilla viivoilla gradun sivuille.

Mutta niin paljon tota kirjoittamista on, että en tiedä, kuinka tänne ehtii ja jaksaa kirjoitella ennen huhtikuuta. Ajattelin, että kuitenkin aina silloin tällöin kirjoittaisin sellaisia lyhyitä viestjä, jotta pysyisi projekti toiminnassa loppuun asti. Siis tää blogiprojekti. Saa nähdä, alkaako valmistumisen jälkeen uusi hässäkkä! En kuitenkaan usko. Tai mene ja tiedä.

Ihan muutama sana täytyy sanoa työhuonetyöskentelystä. Tuolla meidän laitoksella osa työhuoneista on sellasia pienen pieniä koppeja, joissa on pöytä, tietokone ja kirjahylly. Mulla on juuri sellainen pieni boksi. Laitoksella on aivan tajuton tilanpuute, työhuoneet ovat useamman ihmisen käytössä. Siis jos yksi tutkija/proffa ei ole paikalla joka päivä, hänen huoneeseensa linnoittautuu toinen tyyppi niiksi päiviksi, kun huoneen virallinen haltija on poissa. No, se oli alustus, joka ei millään tavalla liity tulevaan!
Mä huomaan, että mun aivot ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla noissa pikku kopeissa. Sitä jotenkin unohtuu sinne hyllyjen väliin, näytön kelmeän valon hohteeseen. Ja siellä sitä sitten istuu ja kirjoittelee kaikenlaista "akateemista" eikä tajua, että veri pakenee päästä jalkoihin ja paikat puutuu. Pitäs muistaa aina puolen tunnin välein nousta yläs ja venytellä vähän jäseniä. Arvaa, muistanko? Nii-in, enpä muista.

Mutta nyt otan ton Rhetorical Theory -kirjan käteeni ja alan lueskella. Se on tosi kiinnostava opus.
Mukavaa, että eilen ja tänään on tullut vähän lunta. Se tarkoittaa lisää valoa tähän marraskuun huikeaan pimeyteen.