Kävin sitten eilen ilmoittautumassa.
Eilinen päivä meni ihan kiville, kun piti infota kaikkia kavereita ja sukulaisia opiskelupaikasta. En päässyt kävelylenkille enkä edes jumppaan, kun olin niin täpinöissäni!
Illaksi rantauduin yhden ystäväni kanssa mökille tulen ääreen pohtimaan tätä ihmellistä tilannetta. Että nyt tämän ikäisenä (45 v.) saa sen opiskelupaikan, minkä haluaa ja voi vaihtaa alaa totaalisesti. Mä olen siis viimeiset 13 vuotta tehnyt muusikon hommia, olen kiertänyt kitaran ja laulujen kanssa Suomea ristiin rastiin. Leipä on lähtenyt laulamalla. Se oli kivaa sen kolmetoista vuotta, mutta nyt on aika tehdä jotain muuta.
Nyt on aika opiskella.
Mä olen todella motivoitunut ja intoa piukeessa. Musta tulee varmaan hikipinko, koska en jaksa enää viettää "opiskelijaelämää", en tule enää raskaaksi ja mulla on selkeä näkemys, miten tää homma etenee. Joku sanoikin mulle, että mulla on liian selkeät pasmat. No, saa nähdä.
Mutta nyt on niin onnellinen olo, että paremmasta ei väliä. Mahtavaa! Ihan todella mahtavaa, mä leijun!