Nyt on kulunut yli melkein viikko siitä, kun hakemukset piti jättää liittyen siihen paikkaan, jota hain. Ja sieltä ei ole kuulunut yhtään mitään. Se tarkoittaa siis sitä, että mua ei kutsuta edes haastatteluun. Tähän saa kai alkaa tottua! No, mol.fi:ssä on muitakin kivan oloisia paikkoja, haen niitäkin.

Se paikka,mitä mä hain, oli Pelastusarmeijan Säätiön Tampereen päihdehoitokodin johtajan paikka. Ja siis kutsu ei käynyt. Hieman olen pettynyt, mutta ei muuta ku nokka tuulta kohti ja uudet verkot veteen!

Mutta niin kuin sanottu, jos en saa sellaista paikkaa ku haluan, ni meen sit vaikka laulamaan. Alueelle mä en aio mennä sosiaalityöntekijäksi. Mutta vielä ei ole yhtään epätoivoinen olo, vaikkakin tämä tilanne on mulle ihan uusi: aikaisemmin (ennen musa-uraa) eli silloin kun olin nuori, töitä sai niin, että soitti paikkaa ja sanoi, että voinko tulla teille töihin. Ja ne vastasivat, että totta kai, tervetuloa!
Nytmun pitää varustautua haastatteluun ja vastaamaan kysymyksiin "miksi valitsisimme juuri sinut" tai "missä olet hyvä" tai ehkä "voitko kertoa jotain huonoista puolistasi". Ja mä vastaan omalla tyylilläni.