Mä olen ruvennut miettimään, pitäisikö mun vaihtaa pääainetta. Olenko mä totaalisesti väärässä oppiaineessa?
Kuherruskuukaudet sosiaalityön kanssa meni nopeasti ohi ja arki on jo pitkään ollut läsnä. Itse asia ei ole tylsää, se kiinnostaa mua kyllä. Mutta se miten se tarjoillaan, ei ehkä kuitenkaan vastaa sitä, mitä mä yliopistokoulutukselta odotan. Kivoja kortteja, tunnelmia ja välillä käsittämättömiä itsestäänselvyyksiä. Vähän tuntuu epäreilulta purnata täällä, kun laitoksen henkilökunnalla ei ole mahdollisuutta vastata. Joka tapauksessa olen näitä asioita miettinyt ja kaikenlaista pyörii päässä.

Joo joo. Ymmärrän kyllä, että syy saattaa olla asenteessani. Et arvaakaan kuinka mä olen sitä tutkiskelut! Mutta silti.
Tämä kaikki aukeni aivoihini, kun menin hallintotieteen peruskurssille. Siellä luennoitsija oli akateemikko, joka esitti asiansa niin napakasti, että heikompia heikotti. Siinä oli haastetta ajatella itse, siinä oli haastetta haastaa itsensä todella miettimään asioita. Musta tuntuu, että mä opin siellä hallintotieteen massaluennoilla sosiaalisesta enemmän kuin koko viime vuonna omalla laitoksella omassa aineessa!

Miksi mä tästä nyt ääneen viserrän? Siksi, että tällä viikolla olen törmännyt jo neljään sossulaiseen, joilla on samansuuntaisia ajatuksia. Juttelin tänään Esan kanssa aamupalapöydässä ja se sanoi omaan upeaan tyyliinsä, että vaihda pääainetta - ei kai toi nyt niin kumma juttu ole!
Pitääkö tässä siis pyrkiä vielä uuedstaan tänne yllärille? Ei tietenkään, mähän lähden nyt käymään hallintotieteen kansliassa! Just nyt siis, ennen kandiseminaarin alkua!
Palaan asiaan myöhemmin.

Tsau hetkeksi.