Yliopistossa on nyt periodivapaa. Yliopistovuosi on jaettu neljään periodiin, joiden aikana on tarkoitus opiskella tietyt asiat. Siis tietyn periodin aikana opiskellaan tietyt asiat. Enää ei tunneta mitään akateemista vapautta siinä mielessä kuin se aikaisemmin on ymmärretty. Nykyään vapaus yliopistossa tarkoittaa sitä, että sinun on pakko valmistua viidessä vuodessa maisteriksi. Jos et valmistu, tulee keppiä.
Tulosvastuu ja new public management on tullut myös yliopistoon. Siinä ei ole mitään hienoa, se on kammottavaa ja latistavaa,
En vaahtoa asiasta enempää, mutta kysyn vain, miksi liike-elämän "lainalaisuuksia" yriteään väkisin tunkea joka paikkaa.
Sinnekin, minne ne eivät sovi. Aghh!

Tuo on siis elävää käytäntöä nyyisessä yliopistossa.

Mutta tämä toinen Elävät käytännöt.
Se on mun ensimmäinen seminaari. Se tarkoittaa opiskelua pienessä ryhmässä opettajan johdolla. Tässä seminaarissa on tarkoitus tutustua niihin erilaisiin paikkoihin, joissa sosiaalityötä tehdään. Me ollaan vierailtu mm. vankilassa, lastensuojelulaitoksessa ja päihdehuollon yksikössä.

Ja yksi tämän seminaarin keskeinen juttu on kirjoittaminen, tieteellinen kirjoittaminen. Meitä ohjataan ja opetetaan kirjoittamaan akateemista tekstiä.
Musta se on erityisen kiinnostavaa. Nyt mulla on tuhannen taalan paikka saada henkilökohtaista palautetta omasta kirjoittamisestani. Musta on ollut tosi vaikeaa nässä muutamissa esseissä, joita olen jo kirjoitellut, se kuinka yhdistää akateeminen tyyli ja asia omaan käsialaan.
Akateemisen tekstin kun pitäsisi olla jotenkin sellaista yleistä ja persoonatonta, mutta kuitenkin persoonallista ja helposti luettavaa. Noita tenttikirjoja kun lukee paljon, huomaa kyllä, miten ihmiset on täällä opetettu kirjoittamaan.
Mutta mä en haluaisi kirjoittaa niin. Onko siis mahdollista kirjoittaa toisin? Täytyy olla.

Tässä Elät käytännöt- seminaarissa me kirjoitetaan n. kymmenen sivun pituinen essee jostain itseä kiinnostavasta sosiaalityön aiheesta.
Mulle on ollut ihan älyttömän vaikeaa valita se lopullinen aihe, toisin sanoen, mä olen riutunut rajaamisen kanssa kohta kolme viikkoa ! Aihe on ollut tiedossa (alkoholi jossain muodossa ;-), mutta miten rajaan?

Alkoholismi?
Liian laaja alue ja jotenkin platku aihe esseelle.

Alkoholismin hoito?
No joo, parempi, mutta edelleen liian laaja. Pitää rajata.

Naisten alkoholismi?
Tässä olisi jo otetta, mutta en haluaisi rajoittua pelkästään naisiin - ainakaan vielä.

Alkoholi ja asunnottomuus?
Tämä kiinnostaisi ainakin nyt eniten. Mutta se taitaa olla näin lyhyeen aikaan liian vaikea pala purtavaksi.

Alkoholi ja naisten asunnottomuus?
Sama ongelma kuin tuolla hieman aikaisemmin. Tästä aiheesta ei kuitenkaan ole hirveästi tutkimusta Suomessa tehty ja ulkomaisiin tutkimuksiin perehtyminen näin lyhyellä ajalla ei ole mun kohdalla nyt järkevää.

Päädyin sitten sellaiseen ehkä hieman vetelään aiheeseen kuin Alkoholismista ja sen hoidosta.
Saa nähdä.
Alan nyt skivailemaan sitä. Ensimmäinen versio pitää jättää viikon päästä sunnuntaina tarkasteluun.