Nyt on reilu kuukausi varsinaisia opiskeluja takana. Miltä musta tuntuu?
No, mahtavalta!

Koska aloitin rehellisellä linjalla, aion myös jatkaa sillä samalla.
Meillä on kerran viikossa tiedenkunnan yhteisiä opintoja - massaluentoja - joissa eri laitosten asiantuntijat käyvät kertomassa "yhteiskuntatieteessä nyt!"  juttuja. Se on varsin mielenkiintoista monellakin tavalla. Luepa alta lisää.

En kuvitellut, että mun ikä millään tavalla muodostuisi ongelmaksi opiskelussa. Enkä ainakaan kuvitellut, että se olisin minä itse, joka kokisin sen jotenkin ongelmalliseksi. Nyt on kuitenkin ehkä käynyt niin. Siis että mä tiedän, mitä tarkoittaa sanonta "mä tunsin itseni vanhaksi...".
Noilla yhteisillä massaluennoilla ei paljoa kysellä eikä puhuta, kateederin takaa tulee ainoa puhe. Mutta silloin tällöin kuitenkin joku kysyy tai kun on hyvin herkkä aihe, joku opiskelija oikein kommentoi.
No, puhuttiin tasa-arvosta. Asiaa tutkinut professori piti minusta erinomaisen ansiokkaan ja kiihkottoman esityksen aiheesta. Takapenkistä kuitenkin kuului nuoren miehen kaikkitietävällä äänellä: "ei naisen euro oikeasti ole 80 senttiä. Televisiosta tuli ohjelma, jossa se todistettiin". Ja tuotapikaa takaa kuului myös nuoren naisen hento piippaus:"minusta tämä luento oli yksipuolinen ja asenteellinen, Minä en ainakaan suostu olemaan mikään ressukka, vaikka olenkin nainen".

Mulla oli jo käsi puheenvuoroa varten ylhäällä, mutta sitten hillitsin itseni. Tässä kohtaa huomasin, että mähän taidankin olla vanha kääkkä! Huomasin ajattelevani, että ihminen ei koskaan elämässään ole niin varma asioista ja siitä, miten niiden pitäisi olla, kuin parikymppisenä. Ja se parikymppisten ehdoton tietämys ärsytti mua niin, että melkein kihisin!
Joo, joo, oma vika ja oma syy. Myönnän, myönnän. Mutta ainakin mä olen rehellinen. Mä huomasin itsessäni piilevän kääkän, osaan laittaa sen kuriin, mutta sen olemassaololle en voi mitään.

Mutta on noilla luennoilla ollut jotain erikoisen hyvääkin.
Jyrki Käkönen kävi puhumassa terrorismista. Henkeäni haukkoen kuuntelin miehen sujuvaa ja hienoa esitystä, näkökulmia ja perusteluja. Käkönen näytti käytännössä sen, mitä on akateeminen ajattelu. Toivottavasti mä opin jotain siitä (viimeistään joskus).

Ja vielä yksi juttu.
Kävin 15. syyskuuta ekassa tentissä, sosiaalityön arvot ja etiikka, 2 op. Yksi kirja, Ethics and Values in Social Work ja kaksi prujua eettisiä ohjeita suomeksi ja englanniksi. Eilen tuli sitten vihdoin tulokset. Asteikko on siis 1 - 5. Mä sain kakkosen. Olin kyllä aika pettynyt. Mutta minkäs teet. Ei kai sitä nyt yhteen kakkoseen kaadu koko opiskelu   ;D

Mutta nyt lähden Linnaan (uusi talo, jossa meidän laitos sijaistsee) lukemaan, en tiilinpäitä, vaan sosiaalityön historiaa. Tentti on parin viikon kuluttua ja mä haluasin tästä koetuksesta ainakin sen kolmosen!