No, hui!
Eka viikko takana. Hyvältä maistuu opiskelu ja intoakin riittää. Oon tutustunut kivoihin akkoihin (itseni ikäisiin ja nuorempiinkin), joiden kanssa sitten pähkäilemme tätä tietotekniikan ihmeellistä maailmaa. Kaikki tehtävät olen saanut tehtyä ja ihan kelpo pisteetkin on tullut, joten enköhän pääse kurssista läpi. Arviointina on hyväksytty/hylätty. Pisteitä pitää saada 50, mikä on puolet jaossa olevasta määrästä.

Mulla on kova kasvatusprojekti itseni kanssa käynnissä. Yritän olla taas hiukan parempi ihminen ja muistaa, että mua puolet nuoremmat ihmiset tietävät asioita ihan eri intensiteetillä kuin minä. Yrtän keskusteluissa tuoda oman näkemykseni esiin ilman täti-vaihdetta, mutta en kuitenkaan halua pantata elämänkokemustani. Tämä on vaikea yhtälö, mutta totta kai mä onnistun siinä! Kysehän ei ole matikasta, vaan muiden arvostamisesta.
Mutta olenko siinä tarpeeksi hyvä?

Mutta jos opiskelusta puhutaan, niin kyllä täytyy sanoa, että olen kyllä oppinut uusia asioita tietokoneen käytöstä tällä ekalla kurssilla. Ihan hyvä, että tää on pakollinen, tästä saa hyviä eväitä esseiden ja muiden kirjallisten töiden tekoon ja ylipäänsä netin käyttöön. Mäkin tällä kurssilla irkkasin ekan kerran elämässäni! En jäänyt koukkuun.

Huomenna taas jatkuu ja klo 18.00 mennessä pitää palauttaa word-tehtävät, joita on aikamoinen määrä. Mä aion mennä heti klo 8.00 yliopistolle mikroluokkaan tekemään loppuja tehtäviä ja kyelemään opettajalta viimeiset neuvot.
Tyytyväinen olen ja iloinen, että pääsin opiskelemaan.
Ihanaa, elämä hymyilee mulle ääneen!