Viime perjantaina jätin kadidaatin tutkielman. Se on nyt ohjaajan huoneessa, sen pöydällä. Jos saan kolmosen, olen tyytyväinen. Kaikki numerot sen päälle olisivat ylläreitä. Ja jos kakkonen tulee, ni kyllä olen tosi pettynyt.
Mutta mä luulen, että kaikki meidän semmalaiset saavat kolmosen tai paremman. Meillä olikin tosi hyvä ryhmä. Meidän viimeinen tapaaminen oli kiinalaisessa ravintolassa, missä me syötiin oikein hyvin ja kiinalaiseen tyyliin. Meidän ohjaaja, O, on ollut 16 vuotta Kiinassa ja tuntee sen kulttuurin.
Hieman oli haikea mieli, kun semma loppui, mutta eespäin on etenevän mieli!

Perjantaina oli myös käytännön opetuksen loppuseminaari. Sekin homma on pulkassa. Käyn vielä tänään viemässä S:lle mun portfolion. Älä kysy portfoliosta mitään, se on liian vaikea selittää...

Perjantaina loppui siis kaksi vuoden kestänyttä seminaaria. Olo on sanalla kertaa helpottunut ja haikea. Mutta mahtavalta tuntui jättää se kandi. Se on nyt tehty ja kohta mä oon yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Voi jööti!

Ja tuota pikaa mä tästä lähden tänään kohti Espoota. Meen sinne kesätöihin. Nyt äkkiä pakkaamaan ja lippuja ostamaan. Saa nähdä, saako junalippua enää tän päivän junaan netistä.
Mä kirjoittelen kesätyöstä ja kesätenteistä tänne kuitenkin samaan tahtiin kuin aikaisemminkin. Nyt on pakko mennä.