Nyt on kypsyyskoekin sitten suoritettu. Se oli viime tiistaina. Kaksi tuntia aikaa kirjoittaa tiivistelmä omasta kandista. Meinas vähän tehdä tiukkaa ajan kanssa. Mutta nyt se on tehty ja kandikin on muutamaa riviä vaille valmis. Mä viimeistelen sen ensi viikon alussa.

Kun mä lähdin tiistaina sinne kypsyyskokeeseen, sanoin Esalle (miehelleni), että pidä peukkua, että kypsäri menee hyvin. Vanhempi tyttäreni katsoi mua alta kulmiensa jännä ilme silmissään ja sanoi: äiti hei, etköhän sä pääse siitä kypsyyskokeesta läpi ihan vaan näyttämällä henkkarit.
Että sellainen tytär täällä kasvaa! Esa nauroi niin, että ei meinannut tuolilla pysyä.

Edelleen hoen sitä, että en olisi ikimaailmassa uskonut, että tän käytännön opetuksen (= kahdeksan tuntia työtä päivässä) kanssa on ollut tosi hankalaa tehdä tota kandia. Onneksi en tiennyt sitä etukäteen, en tiedä olisinko ryhtynyt hommaan.

Mulla on huomenna treffit opiskelukaverini K:n kanssa. Mennään yhdessä syömään, se on mukavaa. K on tosi tärkeä tyyppi mulle tuolla yliopistolla. Meillä on samanlaisia ajatuksia ja me ymmärretään toisiamme hyvin. K on sellanen mahtava ymmärtäjä ja hieno tyyppi.
Mukava tavata.

Nyt painun pehkuihin.