Tänään taas sisäinen täti minussa yritti pyrkiä pinnalle...

Mä menin Linnaan lukemaan. Kävin tsekkailemassa yhtä kirjaa tokan kerroksen hyllyistä. Eräällä lukupaikalla istui tyttö lukemassa. Lukiessaan tämä neiti MÄSSYTTI purkkaa niin kovaäänisesti, että se lutkutus kuului hyllyjen väliin asti! Voi argh, itkisinkö vai nauraisinko? Ja kummalle; itselleni vai sille tytölle?
Että voi joku syödä purkkaa tuolla lailla! Ja välillä tyttö luki puoliääneen itselleen kirjasta tekstiä, ikään kuin varmistaakseen asian perillemenon itselleen.
Ja että jotain voi tollanen asia ärsyttää niin paljon, että kirjoittelee siitä nettiin... ;)

Siirryin siitä kolmanteen kerrokseen isojen ikkunoiden viereen lukemaan. Mä tykkään lukea siellä mieluummin kuin lukusalissa, koska siellä on a) rauhallisempaa b) lämpimämpää. Lukusalissa on niin kova tuuletus - jota myös ilmastoinniksi sanotaan - että siellä sivut kääntyvät itsekseen ja tukka tuivertuu tuulenpesäksi.
Lukusaliin on pakko mennä vain silloin, jos ei ole saanut luettavaa kirjaa lainaksi. Lukusalissa on nääs kaikki tenttikirjat, mutta niitä on luettava siellä. Niitä ei saa viedä pois lukusalista.

Sain tänäänkin ihan kivasti luettua.
Mä luen johtamistaidon kirjaa. Siinä silmään pistää se, että siinä ei ole viitteitä ollenkaan. Samoin termejä käytetään "holtittomasti" milloin synonyymeinä, milloin ei. Ja juuri kun mä olen tottunut, että viittaukset ja lähteet pitää merkitä niin ja näin ja niitä on oltava, niin vastaan tulee tenttikirja, jossa mikään ei pidäkään paikkaansa! Täytyy kysyä asiasta joltain.
Muuten kirja on kyllä aivan mielenkiintoinen.

Mut nyt ma sanoo teill hyvät yöt. Silmissä on unihiekkaa ja huomenna pitää taas mennä lukemaan. Tai ei siis pidä, mutta meen, koska haluan.