Tällä viikolla on ollut neljä keikkaa. Tai huomenna voisin oikeastaan asia on niin, koska tänään on vasta se neljäs keikka. Tällä viikolla on myös tullut luettua vaikka kuinka paljon tota kandia varten. Mulla on karsee pino kirjoja täällä lojumassa keittiön lattialla nurkassa, kun ne ei muualle mahdu! Kyllä on maailmassa paljon tietoa, voi vihta sentään. Ei taida tän akan elo riittää kaiken lukemiseen.
Ja sitten voi tuhannen ja arvaa mitä! Tää ei voi olla totta! Se tutkimusmenetelmätentti meni kuin menikin läpi! Ja vielä kakkonen tuli arvosanaksi. En voi käsittää, mutta olen iloinen kuin pieni orava kun saa tosi ison pähkinän. Ei tarvi mennä uusimaan, ihanaa.
Mitä muuta on tapahtunut?
Taitoseminaari loppui, sosiaalioikeutta on vielä pari kertaa, tutkimusmenetemäopinnot jatkuvat muutaman kerran vielä kvalitatiivisen tutkimuksen opiskelulla, ensi viikolla on hallintotieteen luentotentti. Tosi vähän on tullut opintopisteitä tilille tänä syksynä, vaikka olen ahertanut ihan kohtuullisesti. En ole tosin tenttinyt yhtään kirjatenttiä vielä, mutta ensi kuussa sekin on edessä. Pisteet tulee sitten keväällä tai ennen joulua.
Mä olen aika innoissani tosta kandityöstä. Sitä on kiva kirjoittaa, vaikka siinä joutuukin pohtimaan tosi paljon monenlaista. Kuten huomaat, välillä mä olen intoa piukeessa, välillä lopettamassa koko hommaa. Ehkä se kuuluu asiaan, mene ja tiedä. Mutta nyt kuitenkin homma maistuu ja varsinkin noin hallintotieteen opiskelut tuntuvat erityisen mieluisilta.
Kun toi kandi on väännetty,mä alan miettiä, teenkö gradu samasta aiheesta vai tutkisinko arvoja. Mä olin ajatellut, että jatkan samasta aiheesta,mutta saa nyt nähdä.
Tällä kertaa näin lyhyesti ja sähköttäjän tyylillä. Keikka painaa mielessä, se aiheuttaa aina koko päivän levottomuutta; se on sellaista odottelua ja käkyilyä, ei oikein osaa tarttua mihinkään eikä keskittyminen toimi ollenkaan. Lukeminen kotona villasukat jalassa hakkaisi kyllä parinsadan kilometrin ajomatkan ja veisaamisen. Mutta minkäs teet. Olen luvannut mennä ja mentävä siis on.
Siis näkemiin, kuulemiin.
Ja sitten voi tuhannen ja arvaa mitä! Tää ei voi olla totta! Se tutkimusmenetelmätentti meni kuin menikin läpi! Ja vielä kakkonen tuli arvosanaksi. En voi käsittää, mutta olen iloinen kuin pieni orava kun saa tosi ison pähkinän. Ei tarvi mennä uusimaan, ihanaa.
Mitä muuta on tapahtunut?
Taitoseminaari loppui, sosiaalioikeutta on vielä pari kertaa, tutkimusmenetemäopinnot jatkuvat muutaman kerran vielä kvalitatiivisen tutkimuksen opiskelulla, ensi viikolla on hallintotieteen luentotentti. Tosi vähän on tullut opintopisteitä tilille tänä syksynä, vaikka olen ahertanut ihan kohtuullisesti. En ole tosin tenttinyt yhtään kirjatenttiä vielä, mutta ensi kuussa sekin on edessä. Pisteet tulee sitten keväällä tai ennen joulua.
Mä olen aika innoissani tosta kandityöstä. Sitä on kiva kirjoittaa, vaikka siinä joutuukin pohtimaan tosi paljon monenlaista. Kuten huomaat, välillä mä olen intoa piukeessa, välillä lopettamassa koko hommaa. Ehkä se kuuluu asiaan, mene ja tiedä. Mutta nyt kuitenkin homma maistuu ja varsinkin noin hallintotieteen opiskelut tuntuvat erityisen mieluisilta.
Kun toi kandi on väännetty,mä alan miettiä, teenkö gradu samasta aiheesta vai tutkisinko arvoja. Mä olin ajatellut, että jatkan samasta aiheesta,mutta saa nyt nähdä.
Tällä kertaa näin lyhyesti ja sähköttäjän tyylillä. Keikka painaa mielessä, se aiheuttaa aina koko päivän levottomuutta; se on sellaista odottelua ja käkyilyä, ei oikein osaa tarttua mihinkään eikä keskittyminen toimi ollenkaan. Lukeminen kotona villasukat jalassa hakkaisi kyllä parinsadan kilometrin ajomatkan ja veisaamisen. Mutta minkäs teet. Olen luvannut mennä ja mentävä siis on.
Siis näkemiin, kuulemiin.
Kommentit