Tänään tuli yliopistolta ohut kirje. Sen sisällä oli kandidaatin tutkielman arviointilomake. Ohjaaja oli kirjoittanut pienen kirjallisenkin palautteen, mikä on erityisen mukavaa.
Mä laitan tähän arviointinumerot, jotka työni "Asianajaja ja käytännön työrukkanen" sai:

Aiheen valinta, rajaus ja tehtävänasettelu    ............4
Teoreettinen keskustelu ja sen soveltaminen   .......3
Aineisto, menetelmät ja analyysi    ...........................5
Tulokset ja johtopäätökset    .....................................4
Esitystapa ja kirjallinen ilmaisu   ...............................4

Kokonaisarvosanaksi tuli näin siis 4.
Olen kovin tyytyväinen, tiedän puutteet, joita työssä oli. Aion välttää niitä täysillä, kun teen gradua.


Teoreettinen keskustelu jäi nyt heikoimmaksi osioksi. Siihen täytyy paneutua paremmin gradun kanssa. Mutta muuta en nyt voi sanoa, kuin että olen tosi tyytyväinen tulokseen. Jos gradu menee suhteessa yhtä hyvin, siitä voi saada vaikka magnan! Laudaturin mä tietty tähtään, mutta meidän laitoksella niitä ei anneta kellekään (mitä virkaa on arvosanalla, jota kukaa ei voi saada?). Eli eximia on se ylin mahdollinen, mutta koska en ole tutkijatyyppi, se voi jäädä haaveksi vain. Niinpä magna on se, joka tuntuisi oikein mukavalta ja sielua lämmittävältä suoritukselta.

Kaikki sanovat, että gradun arvosanalla ei ole väliä kun töitä haetaan. Itsekin olen laulanut tuossa samassa kuorossa, mutta nyt omallla kohdalla suhtudun siihen eri tavalla. En ajattele vieläkään, että gradun arvosanalla olisi merkitysta työnhaussa, mutta sillä on merkitystä mulle itselleni. Mä haluan suoriutua mahdollisimman hyvin hommasta. Mä haluan näyttää itselleni, että pystyn vielä paljon tota kandia parempaan. Niin kuin pystynkin, se on selvä.

Tänään tuli ensimmäinen palkka kesätöistä Siitä, kun viimeksi olen saanut palkaa, onkin jo vaikka kuinka kauan aikaa. Itse asiassa, siitä on melkein yhtä pitkä aika kuin siitä, kun tapasin Eedan. Eedalle ja mulle tulee ensi kuun alussa täyteen 20 vuotta yhteistä kakkua. Pitkä aika. Aina ei ole ollut kovin kivaa, mutta yleensä ottaen on. Ja nyt vaan kaikkia helpottuu koko ajan.
Mä taidan aikuistua. Saanhan mä jo palkkaakin.


Vaan nyt virallistamista vaille valmis yhteiskuntatieteiden kandidaatti menee syömään eilistä siskonmakkarasoppaa ja koulunäkkiä. Suolistosta nääs kuuluu kummaa kurinaa ja se vaatii toimenpiteitä. Syömistä siis.