Mä olen tänään istunut lukusalissa tasan klo 08.00:sta asti lukemassa. Kävin puolilta päivin syömässä (45 min.) ja sit taas lukemaan. Lopetin lukemisen kuudelta. Yllätävän hyvin mä jaksoin lukea enkunkielistä kirjaa (200 sivua). Luin sen kokonaan. Ja osaan kaiken. Uskoo, ken tahtoo...
Ja miksi näin?
Siksi, että jäi taas homma viime tippaan. Ilman sitähän ei saisi mitään aikaan. Se on tieteellisesti todistettu. Vain viite puuttuu.

No, ehkä tuosta teksistä huomaa, että sitä on istuttu Management, Social Work and Change käsissä koko päivän. Kotona pitää vielä luekea viiskyt sivua suomenkielistä opusta ja huomenna loput ja kertaus. Sitten tenttiin ja viitosia vartoomaan.

Hieman oli kiusallista tuolla lukusalissa, kun mun vatsa mourusi ku kollikissa (nekö ne mouruaa?) maaliskuussa. Karsee meteli, toivottavasti ihmiset ymmärsivät, että maha se vaan möykkäsi, ei ollut flatuksia...
Se on varmaan tää tolkuton istuminen, joska saa mahan äkeäksi. Kyllä mä kävin välillä veskissä ja heiluttelin jalkoja ja venyttelin, mutta ei se kyllä oikein liikunnasta käy. Jumppaan en mene vielä tänään, lauantaina sitten yritän kuulostella, mitä akilles sanoo jumpasta.

Muuta asiaa mulla ei päässäni ole. Osaisin kyllä kertoa sulle Hong Kongin sosiaalityön historiaa tai brittiläisen sosiaalityön muodoista sekä sosiaalityön sukupuolittumisesta ja sen vaikutuksista sosiaalityön johtamiseen. Mutta järjellistä tai hauskaa lausetta opiskelusta noin yleensä ei nyt kyllä irtoa, vaikka yrittäisin kuinka irrotella.

Lähden nyt kotiin. Tyttäreni tulee hakemaan mua autolla. Ajatelkaa, mun vanhemmalla tyttärellä on ajokortti. Ja mä oon vasta 25 v.
Totuus on tarua ihmeellisempää!