Mä olen tarjonnut blogiani Sosiaaliporttiin. Sieltä tuli myöntävä vastaus ja nyt on mietinnän alla, että siirrynkö kokonaan sinne vai pidänkö sitten kolmea blogia. Kahdenkin pitäminen näyttää hankalalta - toisin tää opiskelu on nyt niin framilla meikäläisen elämässä, että musakirjoittelu on auttamatta varjossa.
Mutta jos miettisin niin, että tämä blogi keskittyisi pelkästään opiskeluun ja sosportin Laulava sosiaalityöntekijä roiskuttaisi rapaa; siellä voisin ottaa kantaa ja kertoa omia totuuksiani. No, kattellaan, sano tamperelainen.

Sosiaaliportin blogilla on siis eri nimi kuin tällä projektilla, se on Laulava sosiaalityöntekijä. Nimi on Halmeahon Matin keksimä. Matti kirjoittaa elämäkertaa Veikko Lavista ja käyttää tästä nimitystä laulava sosiaalipoliitikko. Syy on selvä: Lavin laulut ovat yhteiskunnalisesti kantaa ottavia. Kun mä pääsin tänne yliopistoon, Matti sanoi, että "sähän oot sitten laulava sosiaalityöntekijä". Niinpä. Matin yhden jutun Lavista voi käydä lukemassa täältä.

Kauhistus totaalisesti epäonnistuneesta tentistä on jo aika hyvin hälvennyt. Tosin hieman kaivelee se, että en pystynyt vastaamaan Tötön kirjasta esitettyyn kysmykseen. Vaikka kuinka mietin, niin se mitä kysyttiin, ei ollut se keskeisin ja tärkein Tötön viesti... mutta se siitä.

Nyt mulla olis kuitenkin jostain kumman syystä hirmu hinku päästä yllärille kirjastoon penkomaan hyllyjä! Mä oon tän aamun istunut tässä koneen ääressä ja etsinyt tietoa (Tamcatista) alkoholihaittojen ennaltaehkäisystä. Mä mietiskelen sitä mun kandintyön ja gradun aihetta.
Mua kiinnostaa ennaltaehkäisevä sosiaalipolitiikka ja -työ. Onko sitä, missä sitä on ja miten paljon sitä tehdään? Mikä on sosiaalityön todellinen rooli ennaltaehkäisyssä? Muun muassa Jouko Kajanoja on kirjoittanut paljon ja viisaasti ennaltaehkäisevästä sosiaalipolitiikasta. Kajanojan artikkeli kirjassa Eriarvoinen lapsuus (2001) kertoo, paljonko yksi syrjäytyminen yhteiskunnalle maksaa rahana. Puhumattakaan inhimillisestä hinnasta. Kajanojan tämä artikkeli jsai mut miettimään entistä enemmän mun omaa toiminta tulevana sossuna. Miten mä aion käyttää asiantuntijuuttani?

Voisin vaahdota tästä vaikka kuinka, mutta nyt on niin proosallinen tilanne, että sossuopiskelijan oma lapsi huutaa nälissään, että "sä oot huono äiti, kun et tee lapselles ruokaa". Pakko mennä paistamaan kuolleita eläimiä, meillä on tänää broilerfileitä.