Jotta kenellekään ei vain jäisi väärää kuvaa tosta A-klinikan toiminnasta, tarkennan vielä vähän.

A-klinikka on tarkoitettu kaikille niille, jotka ovat huolestuneita alkoholinkäytöstään. Asiakkaina käy myös henkilöitä, jotka eivät ehkä itse näe ongelmaa, mutta läheiset näkevät. Myös alkoholia käyttävän omainen, jolla itsellä ei ole ongelmaa, voi tulla asiakkaaksiA-klinikalle.

Tossa käytännön työssä näkee, kuinka alkoholi ei erottele ihmisiä. Rikas, rakas, köyhä, varas, tavis tai randomi - asiakas voi olla ihan kuka vaan. Siis todellakin kuka vaan. Minä voisin istua aulassa odottamassa vuoroani päivystykseen tai sinä. Naapurin vanha herra tai se häikäisevän tyylikkäästi pukeutuva tyttö yliopistolta voisivat aivan hyvin istahtaa A-klinikan sinivihreille tuoleille.

Mä olen nyt käytännössä tutustunut pitkäaikaiseen vieroitusoireyhtymää (PAV). Alkoholi aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. Mä olen tiennyt, että ongelma on laaja ja oireet joissain tapauksessa pahat, mutta en jotenkin osannut ajatella sitä niin konkreettisena asiana ennen A-klinikalle menoa.

Nyt tiedän, että moni ihminen on todellakin niin yksinäinen, että muita kavereita pullon ja telkkarin lisäksi ei ole.
Miltä tuntuu, kun läheinen juo itseään hengiltä?
Kun ei enää jaksa oravanpyörässä ja viinalla yritetään saada unenpäästä kiinni...
Entä kun ei kerta kaikkiaan voi olla juomatta, vaikka kuinka haluaisi?

Asiaa ei ole vaikea kuvitella.
Lähes kaikki ovat joskus laihduttaneet. Silloin tietää, että on helppoa aloittaa huomenna tai syödä koko pussi salmiakkia - eihän sillä enää sen ekan palan jälkeen ole väliä! Kun retkahtaa syömään, niin antaa sitten mennä loppuun asti.
Kuinka helppoa on lopettaa tupakan polttaminen?

Tärkein kysymys mulle on, kuinka helppoa on olla itse vaatimatta asiakkaalta mitään, tyytyä vain statistin osaan ja auttaa niin paljon ja sillä tavalla kuin asiakas haluaa ja sallii?
Kuinka pirun paljon on vaadittu, ettei tuomitse, moralisoi tai asetu yläpuolelle!

T
ämä käytännön opetuspaikka tekee mulle todella hyvää. Mä joudun oikeisiin reflektointitöihin itseni kanssa.
Onko väärin, jos mä hyödyn opiskelusta yhtä paljon kuin A-klinikan asiakkaat keskustelukäynneistään?