Mä luen tenttiin Pertti Tötön kirjaa Syvällistä ja pinnallista. Teoria, empiria ja kausaalisuus sosiaalitutkimuksessa. (Tampere: Vastapaino, 2004. 317 s.)

Se on kyllä varmasti yksi mielenkiintoisin kirja, jonka olen lukenut ekan vuoden aikana.
Töttö sanoo kirjassaan, että sosiaalitutkimus Suomessa on pääosin laadullista tutkimusta, jossa kysytään kuvailevia miten-kysymyksiä ja samalla vältetään kuin ruttoa kausaalisia miksi-kysymyksiä. Sitä perustellaan sillä, että sosiaalitiede eroaa muista tutkimusaloista siinä, että sosiaalitieteessä ollaan tekemisissä ainutkertaisten tapausten kanssa.
Käytännössä tämä tarkittaa sitä, että sosiaalitieteilijä on kiinnostunut merkityksistä ja kielestä. Sosiaalitieteilijä ei kysy, miksi Jeppe juo. Hän kysyy sen sijaan mitä juominen Jepelle merkitsee tai miten Jeppe puhuu juomisestaan. Sosiaalitiede tutkii ja lopputuloksena "sosiaalitiede paljastaa diskursseja, kehyksiä ja narratiiveja, joiden avulla juomisesta tulee ymmärrettävä sosiaalinen konstruktio" (Töttö 2004, 84).

En enempää nyt referoi (vaikka tietty pitäisi) kirjaa tässä. Mutta kerron sen, että Tötön teksti aiheutti päässäni valtavan aivomyrskyn. Töttö esittää kirjassa ajatuksensa selkeästi, terävästi ja vielä välillä älyttömän hauskasti. Enpä olisi voinut kuvitella, että nauran ääneen lukiessani sosiaalityön tutkimusmenetelmistä kertovaa kirjaa!
Välillä Töttö taas kirjoittaa niin lennokaan tilastotieteellistä teksti, että mä en pysy mukana. Mutta toimin tässä samoin kuin enkunkielisten kirjojen kanssa: sivuutan ne muutamat sanat (Tötön kohdalla virkkeet ja/tai lauseet) ja jatkan eteenpäin. Ja hyvin pysyn kärryillä.

Saa sitten nähdä, mitä tentaattori pitää kirjan keskeisenä juttuna eli mitä tulee kysymys. Täytyy kysyä joltain laitoksen työntekijältä, mitä mieltä ovat Tötön kirjasta. Se meinaan suomii niin rankasti sosiaalitutkimusta ja mainitsee nimeltä monta meidän laitoksen tutkijan väitöskirjaa tai tutkimusta ja arvostelee niiden heikkouksia omista lähtökohdistaan.
Tötön suureksi kunniaksi on mainittava asiallinen kritiikki, se ei mene henkilökohtaisuuksiin eikä ole loukkaavaa. Tötöllä vaan on eri nakökulma asiaan. Kirja on siis siinäkin mielessä hyvä, että se käy hyvää akateemista keskustelua.

Kannattaa lukea tämä kirja, vaikka ei edes opiskelisi alaa. Todella, todella hyvä kirja.