Se on kummallista, mutta totta. Meinaan se, että kun lukee homman kirjasta, tietää että näin on. Kun menee käytäntöön ja käärii hihat, tieto muuttuu konkreetiksi todeksi. On kieltämättä hienoa huomata itsestään, että oppii ja pystyy käyttämään hankkimaansa tietoa. Mä olen ehkä lapsellinen, mutta se, että oppii käytännössä hallitsemaan ihan perusjuttuja jostain asiasta, on kivaa! Oppiminen on kivaa!

Viime yönä näin ensimmäisen kerran unta töistä. Mä en murehdi asiakkaitten kohtaloita kotona, mutta viime yö oli poikkeus. Jos nyt unta voi sanoa murehtimiseksi. Mutta jotain päävärkki prosessoi, koska viinahöyryinen tapahtuma lapsineen kaikkineen vyöryi aivoihin ja piirtyi väriunena silmien eteen.
Ihmisillä on kaikenlaisia kohtaloita - sen te tietetysti tiedättekin.  Mä en voi murehtia kaikkien kohtaloita. Mun tehtävä on auttaa ja silloin pitää suhtautua asiaan ammatillisesti. Jos harteilla on kaikkien murheet, hommasta ei tule mitään.
No, mitä mä tässä saarnaan. Ehkä mä selvittelen vaan ajatuksiani.

Ja sitten vielä kandista.
Yllättävän raskasta on tän käytännön opetuksen rinnalla kirjoittaa tota kandia. Se tarkoittaa oikeastaan sitä, että viikonloput aamusta  iltaan menee sen kirjoittamiseen. Viikolla ei jaksa keskittyä enää kahdeksan työ/opiskelutunnin jälkeen. Mä kuvittelin, että tämä hoituu ihan keppanasti tässä samalla, suitsait vaan. Mutta ei. Huomenna nousen taas viimeistään seitsemältä kirjoittamaan. Sellasta se on.

Mutta pois valitus! Asiat on kuitenkin mallillaan ja mä saan kandin jätetettyä opponentille ajoissa eli huomiseen puoleen yöhön mennessä. Nyt kutsuu sänky. Ihanaa mennä nukkumaan.Menkää tekin, jos tätä myöhään luette. Toivottavasti teillä ei ole univaikeuksia, ne on pirullisia. Mä en onneksi niistä kärsi ja osaan todellakin arvostaa unenlahjojani, jotka ovat hyvät, runsaat ja erittäin toimivat. Eräs ystäväni sanoi, että mä olen unessa jo siinä vaiheessa kun pää lähestyy tyynyä.

Niin että hyvää yötä, tyyny kutsuu.