HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!
Maanantaina alkaa käytännön opetus. Mun kohdalla se tarkoittaa kymmenen viikon pestiä A-klinikalla. Musta on erityisen kiva mennä sinne. Olen miettinyt, että pitäiskö tona aikana lueskella kaikkea muuta kuin tenttikirjoja, vai pitäisikö sitä vaan tenttiä tota hallintotiedettä. Ajattelin vakaasti, että en tenti, mutta taitaa tenttikirja nyt kuitenkin voittaa dekkarin...
Sosiaalityön vika tenttikin meni sitte läpi. Ykkönen tuli, mutta uusimaan en mene. Mä teen tota kandia ja siinä saa kyllä oikein kunnolla tutustua tohon tutkimukseen ja ihan käytännössä. Se riittää mulle. Itse asiassa olen oikein innostunutkin tosta hommasta ja graduaiheita pyörii päässä - osais vaan valita.
Torstaina oli se oikeustieteen uusintatentti. Saa nähdä, meneekö sekään läpi. Mä inhoon noita rasti ruutuun, oikein vai väärin -tenttejä. Ja kun mä ajattelen, etten pärjää niissä, niin en sitten pärjääkään, vaikka olisin lukenut. Niin kuin molemmilla kerroilla olinkin. No, odotelen toiveikkaana, josko se oma nimi nyt olis tuloslistalla. Ja jos nimeä ei näy, en tiedä mitä teen. Kyllä ottaa päähän jos niin käy. Kolmannen kerran saa yrittää ja jos sillonki pomppaa, tarttee mennä uudestaan luennoilla.
Jos niin kävin, ni sitten kyllä vaihdan aihetta. Jos en pääse oikeusopin nollakurssista läpi, niin se ei sitten kai ole mua varten.
HAA, missä on mun itsevarmuus ja usko omiin kykyihin???!!!
Viikko sitten oli myös empiirisen tutkimuksen tentti ja siitä pääsin heittäen läpi, onneksi. Samalla viikolla oli vielä hallintotieteen tutkimusprosessin hallinta -kirjatentti. Sieltä mä odottelen kolmosta.
Tänään on ilmestynyt Sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen nykytila ja kehittämishaasteet. Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen seuranta-arviointi -niminen läpyskä. Kannattaa lukea vaikka kursorisesti läpi, siellä on asiaa, mutta myös kummallisia uutisia.
Mutta nyt löpinät seis tältä kertaa. Palaan taas asiaan ja raportoin tänne myös käytännön opetuksen edistymisestä.
Maanantaina alkaa käytännön opetus. Mun kohdalla se tarkoittaa kymmenen viikon pestiä A-klinikalla. Musta on erityisen kiva mennä sinne. Olen miettinyt, että pitäiskö tona aikana lueskella kaikkea muuta kuin tenttikirjoja, vai pitäisikö sitä vaan tenttiä tota hallintotiedettä. Ajattelin vakaasti, että en tenti, mutta taitaa tenttikirja nyt kuitenkin voittaa dekkarin...
Sosiaalityön vika tenttikin meni sitte läpi. Ykkönen tuli, mutta uusimaan en mene. Mä teen tota kandia ja siinä saa kyllä oikein kunnolla tutustua tohon tutkimukseen ja ihan käytännössä. Se riittää mulle. Itse asiassa olen oikein innostunutkin tosta hommasta ja graduaiheita pyörii päässä - osais vaan valita.
Torstaina oli se oikeustieteen uusintatentti. Saa nähdä, meneekö sekään läpi. Mä inhoon noita rasti ruutuun, oikein vai väärin -tenttejä. Ja kun mä ajattelen, etten pärjää niissä, niin en sitten pärjääkään, vaikka olisin lukenut. Niin kuin molemmilla kerroilla olinkin. No, odotelen toiveikkaana, josko se oma nimi nyt olis tuloslistalla. Ja jos nimeä ei näy, en tiedä mitä teen. Kyllä ottaa päähän jos niin käy. Kolmannen kerran saa yrittää ja jos sillonki pomppaa, tarttee mennä uudestaan luennoilla.
Jos niin kävin, ni sitten kyllä vaihdan aihetta. Jos en pääse oikeusopin nollakurssista läpi, niin se ei sitten kai ole mua varten.
HAA, missä on mun itsevarmuus ja usko omiin kykyihin???!!!
Viikko sitten oli myös empiirisen tutkimuksen tentti ja siitä pääsin heittäen läpi, onneksi. Samalla viikolla oli vielä hallintotieteen tutkimusprosessin hallinta -kirjatentti. Sieltä mä odottelen kolmosta.
Tänään on ilmestynyt Sosiaalityön ja sosiaalialan koulutuksen nykytila ja kehittämishaasteet. Yliopistojen sosiaalityön ja ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen seuranta-arviointi -niminen läpyskä. Kannattaa lukea vaikka kursorisesti läpi, siellä on asiaa, mutta myös kummallisia uutisia.
Mutta nyt löpinät seis tältä kertaa. Palaan taas asiaan ja raportoin tänne myös käytännön opetuksen edistymisestä.
Kommentit