Tänään alkaa kesän vika kurssi. Se on enkun suullisen taidon kurssi. Musta on kiva mennä sinne, opin taas uusia juttuja. Pääsen sitten loistamaan, kun lokakuussa lähden S:n kanssa Irlantiin kuudeksi päiväksi! Sitä paitsi on kiva vihteeksi mennä kurssille, ettei kaikki ole vaan sitä yksin lukemista. Siellä on muita ihmisiä!
Ja musta on oikeesti (onkohan tää ihan pervoa?) makeeta saada kotitehtäviä ja joutua pulmallisten enkun sanontojen äärelle ja joutua puhumaan englantia. Aaahhh, tätä aikuisopiskelijan ihanaa arkea!

Tällä viikolla on myös tutor-koulutusta. Mä oon siis sekä kotimainen että kansainvälinen tutor. Latviasta, Venäjältä ja vielä jostain muualta tulee mun tutoroitavat. Ja loput Suomesta. Perjantaina olisi sitten ensimmäinen koulutuspäivä asian tiimoilta.

Mä olen vähän pohtinut, pitäisikö mun ilmoittautua tohon tutkimusmenetelmät sosiaalityössä- tentin uusintaan. Ensi kuussa olis mahis tehdä se. Vai odottaisko opiskelujen viralliseen alkuun ja yrittäs päästä sähköiseen tenttiin. Tentaattori on Ritala-Koskinen, joka on meidän laitoksen sähköisen opiskelun keskushenkilö. Niin että sikäli tentti voisi olla mahdollista suorittaa sähköisenä.

Yksi juttu vielä.
Jotenkin hieman arveluttaa tätä kirjoittaa, mutta on pakko. Mä olen käynyt lukemassa blogeja Sosiaaliportissa. Siellä sostyön ammattilaiset kertoilevat arjestaan työssä, paljastavat asenteensa kaikille luettavaksi - rohkeaa ja suositeltavaa - ottavat kantaa. Siis pitävät blogia.
Mua kummastuttaa blogeissa se, että melkein kaikki ovat perusvireeltään jotenkin valittavia. Harmaa alakulo on kuin sakea sumu kietoutunut tekstien ympärille. Kun siihen vielä liittää voimattomuuden tunteen ja mielikuvituksen puutteen, voi loihtia silmiensä eteen kuvan suomalaisesta sosiaalityöstä: ankeaa, surkeaa, ponnetonta, ikävää, vääryyttä, aina tätä samaa.
Esimerkkeihin voin palata myöhemmin.

Kun mä ton huomion tein, ryhdyin heti tsekkailemaan omia kirjoituksiani. Olenko mäkin valittaja? Kuulunko mä siihen kansanradioon soittelija-porukkaan, joka tietää kyllä miten maan asiat saadaan kuntoon mutta eivät kuitenkaan itse tee muuta kuin valittavat?
Onko tää mun blogi apeaa ja alistunutta tekstiä, jossa haisee huokaus ja tuntuu luovuttamisen löyhkä?
APUA! Tarttee alkaa tarkkailemaan kirjoittelujaan!