Tän käytännön opetuksen myötä mulle on muodostunut normaali päivärytmi. Normaali sikäli, että olen työpaikalla kahdeksasta neljään. Ja mun täytyy sanoa, että kun olen vielä hurahtanut niin, että käytännön asiakastyö tuntuu mielekkäältä ja haastavalta, päivät menevät siivillä ja taas on ilta!
Tämmöinen uusi rytmi ottaa koville. Mä olen iltaisin tosi väsynyt, tosin tällä viikolla vähemmän kuin viime viikolla. Paljon uusia ihmisiä, tuhottomasti uusia asioita ja käytännön riittejä, joita pitää oppia. Sellainen vie voimia, ainakin multa.
Mutta teitä varmaan kiinnostaa, miten homma meikäläiseltä sujuu.
A-klinikkasäätiö on musta erittäin hyvä paikka (mun) käytännön jaksolle. Siellä on avoin ja rento ilmapiiri, samanlainen suhtautuminen on myös asiakkaisiin. Ja se tuntuu musta todella hienolta.
Joka aamu klo 08.15 -10.30 on päivystys, jolloin kuka vaan voi tulla ovesta sisään keskustelemaan alkoholin käytöstään. Ja aivan sama, kuka ovesta tulee, häntä kohdellaan kunnioittavasti ja asiallisesti. Eikä tämä ole kohteliaisuutta A-klinikan työntekijöitä kohtaan, vaan ihan todellinen tilanne. Jos näin ei oikeasti olisi, en välttämättä täällä sitä (vielä) mainostaisi, mutta jättäisin kertomatta asiasta kokonaan.
Käykää tutustumassa A-klinikkasäätiön sivuihin.
Mä olen saanut jo muutaman oman asiakkaan. Tapaamiset sujuvat hyvin, mä olen jo sen ikäinen, että elämä on opettanut. En pelkää ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan ja surujaan. Tiedän, että kaikesta voi selvitä, mutta voi olla selviämättäkin.
Menetelmät eivät ole vielä läheskään hanskassa. Mä olen kiinnostunut motivoivasta haastattelusta ja ratkaisukeskeisistä menetelmistä. Niitä mä yritän opetella asiakastapaamisilla. Hieman mua mietitytti, kuinka asiakkaat suhtautuvat opiskelijaan, mutta huolehdin ihan turhaan. Kaikki ovat suhtautuneet oikein hyvin.
Mä olen myös istunut osallistuvana kuunteluoppilaana vakituisten sosiaaliterapeuttien asiakastapaamisissa. Siinä näkee erilaisia tapoja työskennellä ja voi sitten miettiä, kuinka itse olisi toiminut ja varastaa parhaat jutut itselleen.
Mutta vaikka tämä asiakastyö on kiinnostavaa, haastavaa ja mukavaa, niin mun sydän on kuitenkin ainakin nyt vielä ja tällä hetkellä siellä suunnittelussa, johtamisessa ja projektityössä. Mulla on sen takia tosi ristiriitainen olo; molempi parempi! Mä haluan molemmat!
Että näin ne ajatukset kulkee.
A-klinikka on sikälikin mulle nyt hyvä paikka, että siellä mä näen tän Tampereen tilaaja-tuottaja -mallin vaikutukset sosiaalialaan, tarkemmin tähän alkoholismin hoitoon. Mä saan asiantuntevaa opastusta alkoholipolitiikkaan ja kaikenlaisiin alkoholismin ilmenemismuotoihin. Tämä kansantauti on tappava, sillä on kosketus lähes kaikkiin suomalaisiin - ellei peräti kaikkiin.
Mulla on jo heti herännyt miljoona uutta ajatusta ja ideaa, joista en vielä virka mitään, mutta tulevaisuudessa saatan avata ideat vaikka tänne. Tutkiskelen vielä vähän ja pohdin.
Mielenkiintoista tutustua aikuiseen Katriin, joka tekee käytännön hommia sosiaalialalla. Kaikki on kiehtovaa.
Tämmöinen uusi rytmi ottaa koville. Mä olen iltaisin tosi väsynyt, tosin tällä viikolla vähemmän kuin viime viikolla. Paljon uusia ihmisiä, tuhottomasti uusia asioita ja käytännön riittejä, joita pitää oppia. Sellainen vie voimia, ainakin multa.
Mutta teitä varmaan kiinnostaa, miten homma meikäläiseltä sujuu.
A-klinikkasäätiö on musta erittäin hyvä paikka (mun) käytännön jaksolle. Siellä on avoin ja rento ilmapiiri, samanlainen suhtautuminen on myös asiakkaisiin. Ja se tuntuu musta todella hienolta.
Joka aamu klo 08.15 -10.30 on päivystys, jolloin kuka vaan voi tulla ovesta sisään keskustelemaan alkoholin käytöstään. Ja aivan sama, kuka ovesta tulee, häntä kohdellaan kunnioittavasti ja asiallisesti. Eikä tämä ole kohteliaisuutta A-klinikan työntekijöitä kohtaan, vaan ihan todellinen tilanne. Jos näin ei oikeasti olisi, en välttämättä täällä sitä (vielä) mainostaisi, mutta jättäisin kertomatta asiasta kokonaan.
Käykää tutustumassa A-klinikkasäätiön sivuihin.
Mä olen saanut jo muutaman oman asiakkaan. Tapaamiset sujuvat hyvin, mä olen jo sen ikäinen, että elämä on opettanut. En pelkää ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan ja surujaan. Tiedän, että kaikesta voi selvitä, mutta voi olla selviämättäkin.
Menetelmät eivät ole vielä läheskään hanskassa. Mä olen kiinnostunut motivoivasta haastattelusta ja ratkaisukeskeisistä menetelmistä. Niitä mä yritän opetella asiakastapaamisilla. Hieman mua mietitytti, kuinka asiakkaat suhtautuvat opiskelijaan, mutta huolehdin ihan turhaan. Kaikki ovat suhtautuneet oikein hyvin.
Mä olen myös istunut osallistuvana kuunteluoppilaana vakituisten sosiaaliterapeuttien asiakastapaamisissa. Siinä näkee erilaisia tapoja työskennellä ja voi sitten miettiä, kuinka itse olisi toiminut ja varastaa parhaat jutut itselleen.
Mutta vaikka tämä asiakastyö on kiinnostavaa, haastavaa ja mukavaa, niin mun sydän on kuitenkin ainakin nyt vielä ja tällä hetkellä siellä suunnittelussa, johtamisessa ja projektityössä. Mulla on sen takia tosi ristiriitainen olo; molempi parempi! Mä haluan molemmat!
Että näin ne ajatukset kulkee.
A-klinikka on sikälikin mulle nyt hyvä paikka, että siellä mä näen tän Tampereen tilaaja-tuottaja -mallin vaikutukset sosiaalialaan, tarkemmin tähän alkoholismin hoitoon. Mä saan asiantuntevaa opastusta alkoholipolitiikkaan ja kaikenlaisiin alkoholismin ilmenemismuotoihin. Tämä kansantauti on tappava, sillä on kosketus lähes kaikkiin suomalaisiin - ellei peräti kaikkiin.
Mulla on jo heti herännyt miljoona uutta ajatusta ja ideaa, joista en vielä virka mitään, mutta tulevaisuudessa saatan avata ideat vaikka tänne. Tutkiskelen vielä vähän ja pohdin.
Mielenkiintoista tutustua aikuiseen Katriin, joka tekee käytännön hommia sosiaalialalla. Kaikki on kiehtovaa.
Kommentit