Kaksi viikkoa tietotekniikkapakerrusta takana. Tässä fiiliksiä ja huomioita.

Yleisfiilis tähän asti, kun kurssista on jäljellä 1/3 osa, on aika mukava. Kova vauhtihan tässä on ja jos en yhtään olisi värkännyt koneiden kanssa, niin helisemässä olisin. Nyt mä sentään oikeasti opin jotain, koska mulla on pohjatietoa ja osaan jo Wordillakin tehdä sitä sun tätä.

Kurssiin kuului viisi luentoa ja armoton määrä yksin (me tehtiin kyllä akkojen kanssa aika paljon  yhteistyötä) värkättäviä tehtäviä. Lopuksi tehdään vielä n. viisisivuinen essee tietotekniikka-aiheesta. Se tuntuu mukavalta, eikä raasta hermoja yhtään. Pitää vaan oppimansa perusteella osata muotoilla työ oikein, tässä hommassa - toisin kuin yleensä - muotoseikat ovat etusijalla.
Niin ja koko kurssin tehtävät arvostellaan vertaisarvostelulla, ts. me arvioidaan jokainen aina  sekä omat että kahden anonyymin opiskelijan tehtävät, annetaan pisteet ja kommentit. Siinäkin oppii vielä vaikka mitä.

Kaikista kauheinta oli kuvankäsittely. Se ei kiinnosta mua yhtään ja se on just niitä asioita, joihin pitäs tuntea intohimoa, jotta sitä voisi oppia ja jaksaisi tehdä. Mulla tietoteknilliset intohimot suuntautuu mualle, vaikka Wordiin tai jopa exel-taulukoihin mielummin! Mutta jonkun asian taas opin Corel Paint Pro+:sta. En tosin tiedä, tarvitsenko koskaan sitä oppia, mutta voihan sen ajatella niinkin, että ei siitä haittaakaan ole.

No, nyt alan kirjoittaa esseetä. En ole vielä valinnut aihetta, mutta teen sen tänään. Kerron sitten, mitä tuli valittua.

Nyt ryhdyn kiehauttamaan aamun kahveja ja sitten Aitolahteen laulamaan. Händel-kuoro levyttää ja mähän siis laulan Händelissä.
Palaan astialle ensi viikolla, kuulumisiin.