Ina tuolla kyseli käytännön kokemuksia tästä kenttäjaksosta, jonka virallinen nimi on käytännön opetus. Mä voin kerta sellaisia yleisiä fiiliksiä ja juttuja, en voi puhua asiakastapaamisista mitenkään yksilöiden, mutta on paljon sellasta, mistä voin puhua ja mikä on mielenkiintoista.
Ensinnäkin, tekee ihan hiton hyvää nähdä noita sosiaaliterapeutteja (=sosiaalityöntekijöitä) käytännön työssä. Mä pääsin tänään seuraamaan asiakastapaamista ja itsekin osallistuin keskusteluun. En tiedä vielä kaikkea käytännön sälää, mutta sosiaalinen puoli varmaankin sujuu ihan hyvin, kun muutaman päivän päästä saan ihan "omia" asiakkaita.
Mä pääsen kaikenlaisiin palavereihin ja tapaamisiin aina, kun asiakas suostuu siihen, että opiskelija tulee paikalle.
Tänään olin siis ekan kerran asiakastapaamisessa. Mä kuuntelin ja katselin silmä ja korva kovana, miten se sossu puhuu ja toimii ja mietin sitten, että mitä itse sanoisin ja mitä itse puhuisin. Ja heti huomaa, että jokaisella on oma tyylinsä, eikä mitenkään pidä vähätellä sitä omaa ajatusta siitä asiakkaan kohtaamisesta. Se on vähän niinku toi trubana toimiminen: jokaisella on täysin oma tyylinsä ja kaikki pyrkii samaan lopputulokseen. Jokaisella on oma tyylinsä saada palveltua asiakasta.
Ja vaikka tää nyt kuulostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta, niin sanon kuitenkin. Tuolla A-klinikalla mun mielestä arvostetaan asiakasta, asiakas on se, jonka eteen tehdään töitä ja jota oikeasti yritetään auttaa. Meikäläisestä se tuntuu tosi hienolta, kaikkea toivoa ei ole menetetty!
Mutta vielä en osaa oikein tämän enempää eritellä tätä asiaa. Kirjoittelen kyllä tänne aina, kun vaan aihetta ja jaksua on. Ja minähän se jaksan kyllä kirjoittaa!
Mut nyt on pakko lähteä jumppaan (bodystep)
Joten ollaan taas kuulolla!
Ensinnäkin, tekee ihan hiton hyvää nähdä noita sosiaaliterapeutteja (=sosiaalityöntekijöitä) käytännön työssä. Mä pääsin tänään seuraamaan asiakastapaamista ja itsekin osallistuin keskusteluun. En tiedä vielä kaikkea käytännön sälää, mutta sosiaalinen puoli varmaankin sujuu ihan hyvin, kun muutaman päivän päästä saan ihan "omia" asiakkaita.
Mä pääsen kaikenlaisiin palavereihin ja tapaamisiin aina, kun asiakas suostuu siihen, että opiskelija tulee paikalle.
Tänään olin siis ekan kerran asiakastapaamisessa. Mä kuuntelin ja katselin silmä ja korva kovana, miten se sossu puhuu ja toimii ja mietin sitten, että mitä itse sanoisin ja mitä itse puhuisin. Ja heti huomaa, että jokaisella on oma tyylinsä, eikä mitenkään pidä vähätellä sitä omaa ajatusta siitä asiakkaan kohtaamisesta. Se on vähän niinku toi trubana toimiminen: jokaisella on täysin oma tyylinsä ja kaikki pyrkii samaan lopputulokseen. Jokaisella on oma tyylinsä saada palveltua asiakasta.
Ja vaikka tää nyt kuulostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta, niin sanon kuitenkin. Tuolla A-klinikalla mun mielestä arvostetaan asiakasta, asiakas on se, jonka eteen tehdään töitä ja jota oikeasti yritetään auttaa. Meikäläisestä se tuntuu tosi hienolta, kaikkea toivoa ei ole menetetty!
Mutta vielä en osaa oikein tämän enempää eritellä tätä asiaa. Kirjoittelen kyllä tänne aina, kun vaan aihetta ja jaksua on. Ja minähän se jaksan kyllä kirjoittaa!
Mut nyt on pakko lähteä jumppaan (bodystep)
Joten ollaan taas kuulolla!
Kommentit