Sitähän se taitaa opiskelijan elämä olla: tutkimista ja tentiin lukemista. Ja sitä mäkin olen nyt viime aikana tehnyt. Ensi viikolla on luentokuulustelu ja sitä seuraavalla viikolla kanssa. Ja taitaa olla vielä sitäkin seuraavalla viikolla joku kuulustelemassa, osaanko vai enkö.
No, se on ihan ok. Kyllä mä aina jotain osaan.
No, se on ihan ok. Kyllä mä aina jotain osaan.
Mä olen viime aikoina tarkastellut itseäni (tai hienosti sanottuna reflektoinut) ja oppimistani. Musta tuntuu, että on tapahtunut joku hirmu harppaus. Se ei ole tiedollinen vaan aivoituksellinen. Joku suurempi kokonaiskäsitys tunkee kovaa vauhtia mun päähäni. Tilanne on erittäin miellyttävä, joskin kyllä myös jotenkin hämmentävä. Mä kerron tän sekavasti, koska se on sekavaa mun päässänikin. Miten mä saisin sen asiallisessa muodossa ulos?
Mä olen samanaikaisesti kandiseminaarissa, käyn hallintotieteen tutkimusprosessin hallintaluennoilla ja empiirisen tutkimukssen kurssilla. Lisäksi mä suoritin tutkimusmenetelmäopinnot syksyllä. Siis tutkimusta.
Se on metodologiaa, käsitteitä, teorioita, kehyksiä, diskurssia, konteksteja, ontologiaa ja vaikka mitä outoa. Mutta nyt, pikku hiljaa, askel askeleelta, palikka palikalta mulle alkaa hahmottua jokin juttu, joka on sitä tutkimusta. Mä oon saanut hajun, niin kuin vihikoira. En tiedä, mitä hajun toisessa päässä on, mutta jotain siellä on ja mä meen sinne päin.
Tuntuuko hämärältä?
No, sitä se varmaan on. En osaa vielä selittää paremmin. Ja ehkä tää on vaan tällasta ajatuksellista yskää tai rykimistä, kun ei vielä oikein tiedä varmasti.
Nyt kyllä alkaa mennä niin sekaville taajuuksille, että on paras lopettaa tää.
Kävin viime keskiviikkona tekemässä ekan haastattelun kandia varten. Se ei ollut ylivoimaista, mutta ei missään nimessä helppoakaan. Ja ensi keskiviikkona on seuraava haastattelu. Toivotaan, että se menee jo paljonkin paremmin.
Mutta nyt mä taidän lähteä syömään. Mulla on jo karsee nälkä, ihan rupee kohta heikottamaan. (Toi "heikottamaan" on tosi kumman näköinen sana!). Ja mä vaikutan varmasti todella väsyneeltä opiskelijalta... Seuravan kerran oon paremmassa kuosissa ku kirjottelen tänne.
Näkemiin ja kuulemiin siis hetkeksi.
Mä olen samanaikaisesti kandiseminaarissa, käyn hallintotieteen tutkimusprosessin hallintaluennoilla ja empiirisen tutkimukssen kurssilla. Lisäksi mä suoritin tutkimusmenetelmäopinnot syksyllä. Siis tutkimusta.
Se on metodologiaa, käsitteitä, teorioita, kehyksiä, diskurssia, konteksteja, ontologiaa ja vaikka mitä outoa. Mutta nyt, pikku hiljaa, askel askeleelta, palikka palikalta mulle alkaa hahmottua jokin juttu, joka on sitä tutkimusta. Mä oon saanut hajun, niin kuin vihikoira. En tiedä, mitä hajun toisessa päässä on, mutta jotain siellä on ja mä meen sinne päin.
Tuntuuko hämärältä?
No, sitä se varmaan on. En osaa vielä selittää paremmin. Ja ehkä tää on vaan tällasta ajatuksellista yskää tai rykimistä, kun ei vielä oikein tiedä varmasti.
Nyt kyllä alkaa mennä niin sekaville taajuuksille, että on paras lopettaa tää.
Kävin viime keskiviikkona tekemässä ekan haastattelun kandia varten. Se ei ollut ylivoimaista, mutta ei missään nimessä helppoakaan. Ja ensi keskiviikkona on seuraava haastattelu. Toivotaan, että se menee jo paljonkin paremmin.
Mutta nyt mä taidän lähteä syömään. Mulla on jo karsee nälkä, ihan rupee kohta heikottamaan. (Toi "heikottamaan" on tosi kumman näköinen sana!). Ja mä vaikutan varmasti todella väsyneeltä opiskelijalta... Seuravan kerran oon paremmassa kuosissa ku kirjottelen tänne.
Näkemiin ja kuulemiin siis hetkeksi.
Kommentit