Huomenna on viimeinen hallintotieteen kesätentti. Mä oon ilmoittautunut siihen, mutta ekan kerran opiskelu-urani aikana mä aion skipata eli en aio mennä tenttiin vaikka olen ilmoittautunut. Tuntuu ihan luopiomaiselta, että tentaattori joutuu tekemään kysymykset ja mä luistan ku joku tyhmä luiskaotsa.
Mutta mä en voi mennä. Olen lukenut vain tosta kirjaa puoleen väliin. Mulla ei oo enää pokkaa mennä hakemaan kolmatta kakkosta. Mua kaihertaa ihan sikana, että tän kesän molemmista tentistä oon saanu kakkoset. Viime kesänä sain sentään kolmosia.
Mä tietysti tein analyysia siitä, miksi näin on käynyt.
Viime vuonna mä en ollut 8 - 16 töissä, vaan tein muutamia keikkoja silloin tällöin. Ja muulloin sitten istuin yliopistolla lukemassa. Nyt mä en ole lukenut kaikkia kirjoja kertaakaan, aina on yksi kirja jäänyt vikan päivän selailun vaan. Ja sellaisestahan ei (edes) kolmosia seuraa, se on selvä.
Mä olen koko kesän keskittynyt enemmän siivoamiseen, tapetoimiseen ja huonekalujen hankkimiseen. Kun vanhin tyttäreni muutti omaan kotiin, meillä alkoi sisustusshow täällä himassa. Kun mulla oli viimeksi vapaat - kuusi päivää - mä en edes avannut tenttikirjoja.
Tästä tällaisesta seuraa yhtälö, joka on todellakin totta: 1+1= 2.
Siksi tenttituloslistassa lukeekin ainakin yhden kerran, että joku on saapumatta.
Luiskaotsa Pellinen.
Esa sanoi mulle, että anna jo olla ton asian vatvominen. Sen mielestä on hienoa, että joku jaksaa suorittaa edes yhden tentin kesällä. Ja jatkoi, että kukaan ei koskaan tule työelämässä palkitsemaan mua siitä, jos nyt olisinkin saanut kaikista näistä kolmesta tentistä kakkosten sijaan kolmoset. Asia on siis kokonaan mun omassa päässä, ja pitäähän ihmiset välilllä vähän lusmuillakin.
No, Eeda on oikeassa. Yritän antaa itselleni armoa ja ajatella, että myös loma on tarpeen. Sehän on sitä paitsi totta. Mä olen nauttinut ihan sikana tästä siivoamisesta ja tapetoinnista, se on ollut oikein rentouttavaa.
Eikä lukeminenkaan ole kokonaan jäänyt näinä päivinä. Se ei vaan ole kohdistunut tenttikirjoihin, vaan ihan muihin opuksiin. Olen selaillut ja lueskellut sillä lailla ihan kevyesti graduun liittyviä mielenkiintoisia opuksia. Ja sitten on tapahtunut sellainen ihme, että olen ekan kerran yli kahteen vuoteen lukenut romaanin. Tai siis pari dekkaria, Reijo Mäen Uhkapelimerkin ja Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia. Ennen mä luin koko ajan jotain kaunokirjallisuutta, mutta opiskelu on vienyt kaiken ajan siltä. No. vuoden päästä kaikki on taas ennallaan sen suhteen.
Vaan nyt loppuu lätinä ja alkaa sutina. Mun on meinaan mentävä syömään aamiaista. Mä nukuinkin tänä aamuna puoli kymmeneen (vaikka kunnon opiskelija olisi noussut jo seiskalta ja ollut lukemassa kasilta).
Mutta mä en voi mennä. Olen lukenut vain tosta kirjaa puoleen väliin. Mulla ei oo enää pokkaa mennä hakemaan kolmatta kakkosta. Mua kaihertaa ihan sikana, että tän kesän molemmista tentistä oon saanu kakkoset. Viime kesänä sain sentään kolmosia.
Mä tietysti tein analyysia siitä, miksi näin on käynyt.
Viime vuonna mä en ollut 8 - 16 töissä, vaan tein muutamia keikkoja silloin tällöin. Ja muulloin sitten istuin yliopistolla lukemassa. Nyt mä en ole lukenut kaikkia kirjoja kertaakaan, aina on yksi kirja jäänyt vikan päivän selailun vaan. Ja sellaisestahan ei (edes) kolmosia seuraa, se on selvä.
Mä olen koko kesän keskittynyt enemmän siivoamiseen, tapetoimiseen ja huonekalujen hankkimiseen. Kun vanhin tyttäreni muutti omaan kotiin, meillä alkoi sisustusshow täällä himassa. Kun mulla oli viimeksi vapaat - kuusi päivää - mä en edes avannut tenttikirjoja.
Tästä tällaisesta seuraa yhtälö, joka on todellakin totta: 1+1= 2.
Siksi tenttituloslistassa lukeekin ainakin yhden kerran, että joku on saapumatta.
Luiskaotsa Pellinen.
Esa sanoi mulle, että anna jo olla ton asian vatvominen. Sen mielestä on hienoa, että joku jaksaa suorittaa edes yhden tentin kesällä. Ja jatkoi, että kukaan ei koskaan tule työelämässä palkitsemaan mua siitä, jos nyt olisinkin saanut kaikista näistä kolmesta tentistä kakkosten sijaan kolmoset. Asia on siis kokonaan mun omassa päässä, ja pitäähän ihmiset välilllä vähän lusmuillakin.
No, Eeda on oikeassa. Yritän antaa itselleni armoa ja ajatella, että myös loma on tarpeen. Sehän on sitä paitsi totta. Mä olen nauttinut ihan sikana tästä siivoamisesta ja tapetoinnista, se on ollut oikein rentouttavaa.
Eikä lukeminenkaan ole kokonaan jäänyt näinä päivinä. Se ei vaan ole kohdistunut tenttikirjoihin, vaan ihan muihin opuksiin. Olen selaillut ja lueskellut sillä lailla ihan kevyesti graduun liittyviä mielenkiintoisia opuksia. Ja sitten on tapahtunut sellainen ihme, että olen ekan kerran yli kahteen vuoteen lukenut romaanin. Tai siis pari dekkaria, Reijo Mäen Uhkapelimerkin ja Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia. Ennen mä luin koko ajan jotain kaunokirjallisuutta, mutta opiskelu on vienyt kaiken ajan siltä. No. vuoden päästä kaikki on taas ennallaan sen suhteen.
Vaan nyt loppuu lätinä ja alkaa sutina. Mun on meinaan mentävä syömään aamiaista. Mä nukuinkin tänä aamuna puoli kymmeneen (vaikka kunnon opiskelija olisi noussut jo seiskalta ja ollut lukemassa kasilta).
Kommentit