Ilmoittauduin juuri kesäkurssille. Aion opiskella enkkua (kommunikatiivinen taito) ja sitä kirottua spss-pakollista... Ja kolme tenttiä, kaksi johtamistieteiden laitokselle ja yksi omalle. Opintopisteitä tulee siis enkusta 3, spss 2, jolan tenteistä yhtensä 6 ja sospolin tentistä 6. Se tekee yhteensä 17 op. Se taas tarkoittaa sitä, että mä meen huomenna opintotukikeskukseen ja anon opintotukea kesälle.

No niin. Näin mä en saa vieroitusoireita lukemattomuudesta, vaan voin nautiskella opin ihanuudesta koko kesän; tuntea, kuinka tentti lähestyy ja luettavaa on vielä paljon (englanniksi), samaan aikaan pitää tehdä sekä spss-harjoitustyö ja enkun tehtävät sekä tietty olla läsnä opetuksessa.... Aaahh, ihanaa!

Ja valmistuminen on taas 17 op:tä lähempänä.

Kandintyön ja gradun aihe alkaa möykyttymään eli mulla on päässäni laaja möykkyä muistuttava rakennelma siitä, mistä aion työni tehdä. Enää pitäisi pilkkoa se, järjestellä palaset mielenkiintoisuusjärjestykseen ja valita. Se homma on toukokuun homma.

Monet sanoo mua ahkeraksi opiskelijaksi. Niin kai mä oon. Mulla on hirmuinen motivaatio, mä haluan saada tietoa ja haastaa sitä (omat mielipiteet) ja mä haluan valmistua nopeasti, jotta pääsen töihin.
Nopeassa opiskelussa on sekä hyvää että huonoa. Huonoa voisi olla se, että kun nopeasti suorittaa ja tenttii paljon, ei pysty ylettömän syvällisesti sisäistämään kaikkea uutta tietoa. Toisaalta, kun lukee lyhyessä ajassa paljon, saa yleiskäsityksen, jonka turvin on hyvä liikkua. Eikä kaikki se tieto, jota kirjoista luen ja seminaareissa kuulen, ole mulle (Katri 46 v.) ihan uutta ja ihmeellistä.

Hyvää on se, että nopea perehtyminen sopii mulle erinomaisesti. Mä opin yhä paremmin erottamaan olennaisen epäolennaisesta, valitsemaan näkökulmiani ja ajattelemaan akateemisemmin. Sitähän yliopistossa vaaditaan ja mä huomaan, että vaikka aluksi vastustin koko akateemista ajattelua ja varsinkin tieteellisen kirjoittamisen akateemisia vaatimuksia, siitä on hyötyä. Olen siis oppinut muuttamaan käsitystäni.
Mulla on kirkkaana mielessä se Jyrki Käkösen luento, jolla Käkönen kertoi, mitä akateeminen ajattelu on: tutki eri vaihtoehtoja ja näkemyksiä sekä niiden perusteluja, pohdi ja valitse oma näkökulmasi, puolusta sitä, mutta ole valmis myös muuttamaan käsitystäsi, jos jotkin asiantilat muuttuvat ja vaativat sitä.
Tämä Käköstä noin hyvin yleisluontoisesti lainaten.

Niin ja vielä sekin, kun mä valmistun nopeaan, yliopisto saa musta rahaa. Olen siis ekonominen hyödyke, taloudellinen ihanneopiskelija. No, tota ei lasketa hyväksi puoleksi, kunhan vaan hupsuttelin (huonot vitsit ei lopu koskaan!).
Onneksi tämä löpinä sentään loppuu nyt. Alan lukea nimittäin tenttiin. Palataan astialle.