No, nyt nappas!

Löysin oikein mahtavan, just mulle sopivan työpaikan Hesarista. Siitäkään en vielä kerro enempää, ennen kuin vasta myöhemmin, kun on jotain kerrottavaa. Mä todella toivon, että ne kutsuvat mut haastatteluun!

Gradu etenee, tosin liian pienin askelin/päivä. Mä huomaan tuudittautuneeni sellaiseen ihmelliseen käsitykseen, että kun saan ton ruotsin tosta pois alta, ni sit rupeen oikein tosissani kirjoittelemaan. Ei se niin toimi, mä kyllä tiedän sen. Hyvää on se, että mä olen joka päivä kirjoittanut kuitenkin jotain, vaikka vaan muutaman rivin. Tänäänkin, vaikka on ollut ihan helvetillinen migreeni, sellanen oksetusmigreeni. Nyt alkaa vähän helpottamaan.

Se Pelastusarmeijan paikka meni multa sivu suun. Ehkä se on ihan hyväkin. En saanut siis kutsua edes haastatteluun. Yksi kaverini, S, oli myös hakenut sitä ja oli kutsuttu haastatteluun. Johtajan palkka olis ollut noin 2000 euro/kk, mikä tuntuu siltä hyväntekeväisyystyöltä! Aivan törkeä liksa (siis huono), en haluaisi ottaa suurta vastuuta tolla liksalla.

Kesäksi lupasin mennä A-klinikalle sijaistamaan. Se on ihan kivaa ja siitä saa parempaa liksaa, ku johtajan pallilta!

Mutta nyt viimeistelen ihanneduunini työpaikkahakemuksen ja laitan sen huomenna postiin. Pitäkää peukkuja.